Heräsin ahdistavaan painajaiseen ja yöpöydällä kelloradion näyttö vilkkui aikaa 7.45 sen merkiksi että yöllä oli tainnut olla sähkökatkos. Mietin että onkohan kello kuitenkin oikeassa ajassa kun Mies havahtui liikehdintääni ja kerroin uniselle miehelle että olin nähnyt pahaa unta jossa kaksi ilkeännäköistä miestä oli etsinyt miestäni tehdäkseen hänelle jotain kamalaa. Mies kiersi lämpimän kätensä vyötärölleni ja kysyi että menisikö keittämään jo kahvia vai luulenko että saisin vielä unta. Nukahdin onneksi uudestaan.

Myöhemmin aamupäivästä heräsin siihen että kaksi karvaista kaveria hyppäsi päälleni ilmoittamaan että emäntä voisi alkaa heräilemään ja lähteä viemään koiria lenkille. Takaisin tullessamme Mies olikin jo keittänyt kahvit ja tehnyt herkullisia leipiä nälkäiselle.

Nyt istun koneella ja mietin että olen niin onnellinen etten voinut uskoa tällaisen olevan mahdollistakaan. Mies on rakkaimpani, paras ystäväni, rakastajani, lohduttajani ja sankarini. Olemme tahattomasti lapseton pariskunta mutta tästäkin surusta huolimatta koen olevani erittäin onnekas. Olemme hakeutuneet lapsettomuushoitoihin mutta mihinkään masiivisiin hoitoihin emme ole valmiita, jos olemme tarkoitettu elämään kahden aikuisen ihmisen arkea niin olkoon sitten niin.

Tästä kaikesta haluan kertoa.