Hola pitkästä aikaa! Ensin olin monta päivää kipeänä viime viikkoisesta kohtuoperaatiosta ja juuri kun luulin olevani selvillä vesillä sairastuin viikonloppuna flunssaan. Siis Flunssaan, kaikkien flunssatautien esiäitiin, aivan järkyttävään nuhakuumehelvettiin. Olen ollut niin kipeä etten koskaan ennen.

Olin sunnuntaina kuumeesta ja kivuista muutenkin herkkänä kun puhelimeni piippasi viestin merkiksi, siskoni siellä iloisena ilmoittaa tulevasta iloisesta perhetapahtumasta. Sisko odottaa kolmattaan. Oli kuin tikari olisi pistetty sydämeeni. Olen tietenkin todella iloinen siskon ja perheensä puolesta, heidän onni ei ole todellakaan minulta pois, mutta samaan aikaan olen kuitenkin niin helevetin katkera ja kateellinen. Miksi se en voisi olla minä? Kerrankin.

Kenenkään muun lapsensaanti-ilmoitukset ei ole mennyt niin ihon alle kuin tämä ilmoitus, tuli niin puun takaa se. Tunnen itseni maailman pienimmäksi ja huonoimmaksi ihmiseksi tämän tunteeni takia. Mutta ei voi minkään. Onnittelin tulevia tripla-isovanhempia puhelimessa vasta tänään ja sain kuin sainkin nieltyä itkuni ja verhottua äänen murtumisen yskänkohtaukseksi.

Kuva